Kaijan korut

Olen katsellut ja hypistellyt helmiä ja kiviä, mutta inspiraatio on ollut hakusessa. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Välillä on iloittu syntymästä ja nyt viimeiseksi koettu suurta surua. Mieheni veli Teuvo menehtyi äkillisesti. Teuvon muistolle syntyi tämä hematiittiketju, joka saa kerran loistaa hautajaisissa ja sitten sekin siirtyy muistoihin.

Lohdutuksena surussa ovat olleet seuraavat sanat. Niitä toistaen ja kuunnellen saa edes hetkellisen rauhan.

“Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan
iloon loppumattomaan.

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden”

-Petri Laaksonen-

En ole nyt oikein ehtinyt tekemään yhtään korua, koska meillä on nyt kissanpentuja. Taustalla teen nyt pikkujuttuja kunhan ehdin. Minun muruseni löytyvät täältä.

Ehkä kohta ryhdistäydyn ja otan taas helmi- ja hopealankavarastoni esille. Eiköhän taas jotain ala syntymään.

Nyt vallitsee kovin simppeli aika. Mitään uutta ja järisyttävää ei synny. Samaa ja tavallista vaan. Tässä on nyt viimeisimmät teokset. Siemenhelmiä, Swarovskeja ja foliolasisydämiä.

Viime aikoina ei ole juurikaan syntynyt mitään muuta kuin laskuja. Olen nimittäin hankkinut sitä sun tätä siinä ajatuksessa, että niistä joskus syntyy koruja. Helmipino kasvaa kokoajan ja nyt pääväri tuntuu olevan kovin tumma. Eilen muovailin Fimosta ja Premosta Satakissan esittelynäyttelyä varten kissakoruja. Laitan ne näkyville heti kun saan valokuvaajan taas töihin. Nyt ei ehdi, kun täytyy julkaista viime viikonlopun kaikki näyttelykuvat. Näyttelykuvia on noin 2200 ja noin 500 päätyy julkaistuiksi, joten arvata saattaa mitä valokuvaaja puuhaa. Istuu nokka kiinni koneessa ja tuunailee kuvia.

No, sainpas kuitenkin yhden kuvan! Tässä on uusi Fimo-pentue

Tuli tässä mieleeni, että miksi ihmeessä täytyy tehtailla hankalasti toteutettavia juttuja kun pienellä vaivalla ja tekemisellä saa aikaiseksi ihan kauniita ja käyttökelpoisia koruja. Varsinkin kun näitä alkaa pullistella vähän joka paikassa nykyään. Töissä Bling Bling-kaappi on jo ihan täynnä ja kotona kaikki vähääkään naulaa muistuttavat ovat korujen peitossa.

No en taida tätä hommaa ainakaan lopettaa, mutta tässä ovat tämän päiväiset “perus”versiot. Nämä on tehty taas kaikesta mitä sattui löytymään.

“Hirttosilmukoita”

Kissansilmähelmiä 0,6 langassa

Helmet koruvaijerissa

Tällaiset syntyivät viimeisimmän inspiraation tuotoksina.

Fluoriitteja ja ruusukvartseja hopeoidussa kuparilangassa.

Tässä setissä on makeanvedenhelmiä ja ruusukvartsimöllykkä

Nyt ei runosuoni oikein kuki, kun flunssa pukkaa väkisin päälle. Jatketaan taas sitten kun syntyy enemmän tekstiä ja tuotoksia

Viikonlopun hopeakurssilla tein pari kissan naamaa. Niistä tuli muuten vahingossa ihan ehtoja lilaburmia : ) Vielä kun keksisi miten nämä yhdistää johonkin koruun vai pitääkö ihan pelkästään riipuksena. Tuotos on aika vaatimattoman näköinen siihen urakkaan nähden mikä näiden tekemisessä oli. Ensin sahattiin, sitten hiottiin, sitten viilattiin , sitten porattiin ja lopuksi patinoitiin.

Patistin isännän kuvaamaan tekeleitäni jälleen ja tulokset näkyvät tässä.

Ensimmäisenä ovat elämänpuu ja korvikset. Tein 2mm langasta ympyrän ja juotin sen kiinni. Siihen kasasin 0.6 mm langasta ja aventuriinisiruista oksat ja lehdet. Korvikset ovat samoista siruista. Tätä settiä voi käyttää sitten kun iskee vihreä päivä.

Tein myös aiemmin tekemälleni ristiketjurannekorulle kaveriksi kaulakorun. Siinä on ohutta hopeaketjua mukana, koska totesin, että kokonaan ristiketjusta tehty koru painaa liikaa.

Tähän tein myös korvikset kaveriksi. Koskahan näitä kaikkia tulee käytettyä?

Testailin myös messinkilangan vääntelyä. Se olikin yllättävän kovaa ja tulos on sen mukainen. Lenkit ovat vähän niin ja näin, mutta nätti tästä tuli kuitenkin.

Olin viikonloppuna hopeatyön jatkokurssilla ja sain tehtyä peräti yhden riipuksen. Siinä olikin suuri tekeminen kaikkine vaiheineen. Ensin sahattiin, sitten vasaroitiin välillä hehkutettiin ja hapotettiin ja sitten kiillotettiin teräsharjalla ja porakoneen näköisellä vehkeellä ja taas aloitettiin alusta. Lopputuloksena on kuitenkin omasta mielestäni vallan ihana sydänkaulakoru.

Muita tuotoksia on sitten tässä

Fluoriitteja ja 0,8 mm hopealankaa. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan sievä ja keväinen.

Rannekoru samaan settiin

Harjoittelin helmihäkin tekoa ja tein korvikset. Näitä ei saanut ilman mamma-kisua kuvattua, joten korvisten lisäksi kuvassa on Lootan viikset : )

Jokainen koruharrastaja on varmaan jossakin vaiheessa tehnyt Elämän puun. Niin minäkin. Tässä on kehyksenä 1mm hopealanka ja oksat 0,6mm hopealangasta. Lehtinä on graniittisiruja. Muun värisiä siruja ei ollut inspiraation iskiessä saatavilla.

Sitten pari turkoosia kaulakorua. Kumpikin istuu nätisti kaulalle. Alimmaiseen oli laitettava muutama valkoinen kivi mukaan, jotta turkoosin kauneus tuli paremmin esille.